John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

John Boyne – Poika raidallisessa pyjamassa

Poika raidallisessa pyjamassa päähenkilö on Bruno niminen saksalaispoika, joka muuttaa perheineen Saksasta Puolaan isän tärkeän työn vuoksi. Uusi koti, ”Aus-vitsi” poikkeaa paljon vanhasta, se sijaitsee syrjäseudulla eikä Brunolla ole siellä lainkaan ystäviä. Lähellä Brunon perheen uutta kotia kulkee kuitenkin piikkilanka-aita, jonka toisella puolella on paljon ihmisiä, joilla ei ole muuta kuin pyjamat päällä päivät pitkät. Eräänä päivänä Bruno päättää lähteä tuon aidan luokse, tapaa aidan toisella puolella asuvan Shmuelin, pojan raidallisessa pyjamassa, ja ystävystyy tämän kanssa kohtalokkain seurauksin.

Romaani sijoittuu 1900-luvulle, toisen maailmansodan edeltäviin aikoihin, jolloin Hitler hallitsi Saksassa. Tarinan kertojana toimii pieni Bruno, joka ei ole milläänlailla tietoinen ympärillään tapahtuvista kauheuksista, minkä vuoksi monia asioita ei kerrota suoraan, vaan ovat luettavissa rivien välistä. Tarinassa Hitler on Hilleri ja Auswitchin keskitysleiri on ”Aus-vitsi”. Brunon isä on Hitlerin alainen, holokaustilla työskentelevä natsiupseeri, mitä Bruno ei tietenkään tarinassa tiedä.

Poika raidallisessa pyjamassa on tarina kahden pienen pojan kielletystä ystävyydestä. Ystävyys ei koskaan ole mustavalkoista, mikä käy ilmi teoksessa. Joskus jopa parhaimmat ystävyssuhteet ovat kiellettyjä. Teemana voidaan myös pitää holokaustin ja ylipäätään natsi-Saksan julmuutta. Tarinassa yhdistyy kaksi täysin erilaista maailmaa, pienen Bruno-pojan maailma, jolla ei ole mitään käsitystä, mitä pahaa aivan hänen kodissaan tapahtuu ja Shmuelin, joka joutuu kokemaan kaiken tämän pahan. Teoksen aita ei ole pelkästään aita, vaan se kuvaa maailman eri puolia, toisella puolella tapahtuu pahoja asioita, ja toisella puolella aitaa ihmiset vain yrittävät ymmärtää näitä asioita.

Aluksi emme pitäneet teosta kovinkaan mielenkiintoiselta, mutta tarinan edetessä lukukokemus muuttuu täysin. Tarina on erittäin koskettava, mihin vaikuttaa juuri se, että lukija seuraa tapahtumia ikään kuin lapsen silmin. Loppu oli odottamaton ja todella surullinen, mutta kuitenkin todentuntuinen. Koska teos kertoo ystävyydestä ja päähenkilö on pieni poika, ei lukija odota kyseistä loppua. Tarinassa on hyvin kuvattu, mitä miljoonat ihmiset joutuivat 1900-luvulla kokemaan ja antaa lukijalle pohdittavaa, ja saa varmasti ihmisen arvostamaan omaa elämäänsä. Kirjailija on onnistunut kuvaamaan holokaustin kauhuja kunnioittavalla tavalla, mikä ei varmasti ole ollut helppoa.

Jenni, Milla ja Nina

kirjablogi

 

Kirjailija Antoine de Saint Exuperyn (1900-1944) kirja pikku prinssi kertoo Pikku prinssin seikkailusta eri tähdillä minäkertojan kautta. Kirjan tekstilaji on satu. Tarina koostuu mielikuvitushahmoista ja tarina on fantasiaa. Mielestämme kirja ei sovellu lapsille, vaikka niin kirjan johdannossa väitetään. Kirjassa on paljon ristiriitaisuuksia, ja piilotettuja väitteitä, joita nuorempi lukija ei välttämättä tajua. Mielestämme kirja oli mielenkiintoinen ja hiukan erikoinen. Kirjassa on paljon kysymyksiä, joita lukiessa rupeaa itsekin miettimään paljon erilaisia asioita. Kirja on myös sopivan pituinen vähän alle 100 sivua joten sen lukemiseen ei mene paljoa aikaa. Tykkäsimme lukea kirjan.

 

Kirja Pikku Prinssi on kirjoitettu minäkertojalla, joka kohtaa Saharan autiomaassa pikku prinssin. Kirjan edetessä pikku prinssin tarina avautuu, ja hänestä selviää muun muassa, että hän on kotoisin pieneltä asteroidilta. Tarinassa selviää myös, että prinssi oli käynyt viidellä eri tähdellä ennen maahan saapumistaan, joissa hän tapaa erilaisia henkilöitä. Ensimmäisellä tähdellä hän tapaa arvovaltaisen kuninkaan. Toisella tähdellä hän tapaa Turhamaisen. Kolmannella tähdellä hän tapaa juopon, joka juo unohtaakseen häpeän, joka juomisesta syntyy. Neljännellä tähdellä hän tapaa liikemiehen, joka omistaa paljon tähtiä. Viidennellä tähdellä hän tapaa maantieteilijän, joka ei tee muuta kuin lue kirjoja. Tämän jälkeen prinssi seikkailee maassa, ja tekee monia havaintoja.

 

-Tuukka,Taavi ja Teemu 

John Steinbeckin "Helmi"

John Steinbeckin ”Helmi”

Kirjan nimi on Helmi, ja sen on kirjoittanut John Steinbeck vuonna 1969. Kustantajana on toiminut Tammi, ja sen on suomentanut Alex Matson.

Kirjassa kerrotaan helmenkalastaja Kinosta ja hänen perheestään, joka koituu epäonnen kohteeksi löydettyään ison helmen. Perheeseen kuuluu Kinon lisäksi vaimo Juana sekä poika Coyote. Risumajassa asuvaa perhettä kohtaa onnettomuus, kun Coyotea pistää skorpioni. Hänet viedään lääkärille, mutta lääkäri ei suostu auttamaan ryysyläisiä. Kino rukoilee meren äärellä löytävänsä helmen, jolloin hän havaitsee suuren simpukan, jossa hän näkee suurimman helmen mitä hän on ikinä nähnyt. Suurien suunnitelmien huumaamaalle Kinolle koituu kuitenkin helmestä vain harmia. Kylän rikkaimmat yrittävät ostaa sen pilkkahintaan, sekä sitä yritetään varastaa. Lopulta Kinon perhettä yritetään jopa murhata. Tarina huipentuu Juanaan, joka viskaa helmen mereen koska se on aiheuttanut pelkkää epäonnea.

Hahmoja ei kuvailtu kirjassa paljoa, paitsi lääkäriä. Hänet kuvailtiin lihavaksi sekä itsekkääksi ihmiseksi, joka eli ylevää elämää. Kirjan päähenkilö Kino puolestaan vaikutti vastuulliselta ja rohkealta, ehkä jopa uhkarohkealta. Juana oli kinon vaimo. Kirjasta on vaikea saada selville, minkälainen hän oli. Kirjan kerronta oli sujuvaa, mikä ei ole ihme kun kyseessä on John Steinbeck. Hänestä huokuu kokemus lävitse. Hän osaa tuoda hienosti esiin tekstissään tunteet ja tunnelmat. Niihin pääsee itsekin helposti sisälle.
Kirjan teema ja syvällinen ajatus on ihmisen ahneus ja hyödyn tavoittelu millä keinoilla hyvänsä ja ehkä myös jonkinlainen kateus. 
Omasta mielestä tämä oli enemmän positiivinen kuin negatiivinen lukukokemus. Kirjaa jaksoi lukea ja sen mielenkiinto säilyi loppuun asti, mutta loppu oli kuitenkin jokseenkin erikoinen. 

Leevi Tikka ja Aleksi Räisänen

Paulo Coelho, Veronika päättää kuolla

Veronika päättää kuolla on 1990-luvun lopussa kirjoitettu romaani, jonka on kirjoittanut yksi Brasilian tunnetuimpiin kirjailijoihin lukeutuva Paulo Coelho. Romaani on suomennettu ensimmäisen kerran vuonna 2003, mutta lukemamme teos on suomennettu vasta vuonna 2011. Tarina perustuu nuoren naisen elämään, joka ulospäin kukoistaa kuin ruusunkukka, mutta kuohuu sisältä kuin myrskyssä lipuva laiva.  

Veronika on kaunis nuori nainen, jolla varma työpaikka ja rakastava perhe, mutta silti hänestä tuntuu, että elämästä puuttuu jotain. Pitkän etsinnän ja pohdinnan jälkeen Veronika ottaa yliannostuksen unilääkkeitä 11. marraskuuta 1997 ja heittää hyvästit ”täydelliselle” elämälleen. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja Veronika herää Slovenian pahamaineisesta Viletten mielisairaalasta. Elinaikaa luvataan enää viikko, sillä sydän ei kestänyt unilääkkeiden yliannostusta. Viikon edetessä Veronika tutustuu Viletten muihin potilaisiin ja alkaa pohtimaan mitä hulluus oikeasti on ja voisiko elämä sittenkin voittaa? Veronika päättää kuitenkin karata mielisairaalasta ja paeta elämän tuomaa tuskaa. Kaiken tämän keskellä hän rakastuu skitsofreniaa sairastavaan Edwardiin ja hänelle kerrotaan, ettei hänen sydän olekaan pettämässä ja elämä on valmis jatkumaan.

Sloveniassa elettiin tuolloin 1990-luvulla itsenäistymisen ja itsensä löytämisen aikaa, joka tulee esiin kirjassa. Kirjan miljöönä toimii slovenialainen mielisairaala Vilette, jossa rutiinit tekevät potilaiden elämästä helppoa: aamupala, ulkoilu, lounas ja oleskelu. Ulkona ei aina ollut kovin hyvä sää, mutta silti potilaille tarjottiin mahdollisuus nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Arkeen kuului rutiinien lisäksi myös erilaiset hoidot, kuten insuliini- tai sähkösokit. Vileta ei ollut ihan tavallinen mielisairaala, sillä siellä sai asua kuka tahansa, kunhan vain maksoi. Sinne oli syntynyt veljeskunta, joka muodostui jo parantuneista ihmisistä, jotka eivät halunneet palata takaisin harmaaseen arkeen.

Kirja oli mielestämme helppolukuinen, eikä lainkaan synkkä, vaikka teemana oli enemmän ja vähemmän kuolema ja masennus. Coelho pohti tekstissään filosofisesti elämää ja hulluutta. Kirjan tyyli oli pohtiva ja se johdatteli tarinaa alusta loppuun.

Minka ja Anni  

The Great Gatsby- kultahattu

The Great Gatsby, Kultahattu ilmestyi ensimmäistä kertaa 1959 Otavan julkaisemana. Sen on kirjoittanut F.Scott Fitzgerald ja alkuperäinen versio julkaistiin jo 10.4.1925. Teos on romaani ja sijoittuu 1920-luvun Amerikkaan ja sen hienostopiireihin. Kirjasta on myös tehty elokuva.

         Tarinan alussa puhutaan paljon Gatsbyn naapurista Nickistä, joka haluaisi mennä tarkastelemaan Gatsbyn prameilevia juhlia. Lopulta hänet kutsutaan sinne ja hänelle selviää Gatsbyn olevan hänen vanha ystävä. Myöhemmin selviää, että Gatsby on ihastunut Nickin serkkuun Daisyyn. Gatsbylla ja Daisylla on ollut ennenkin suhde, mutta uudestaan rakastumisen on estänyt Daisyn uusi aviomies.

          Kirjan käännekohtana kirjassa on, kun Gatsby, Nick, Daisy ja Tom lähtevät retkelle suuttuneina. Kauheita asioita tapahtuu, kun Daisy ajaa Tomin salarakkaan Myrtlen yli Gatsbyn autolla, jonka takia Myrtle kuolee. Tom luulee Gatsbyn ajaneen hänen ylitseen, mutta oikeasti Daisy on traagisien tapahtumien takana. Tom kertoo Myrtlen aviomiehelle asiat niin kuin itse on käsittänyt, jolloin Myrtlen mies suuttuu ja päättää etsiä Gatsbyn käsiinsä. Hän on niin raivoissaan, että päättää ampua ensiksi Gatsbyn ja sitten omatunnon vuoksi itsensä.

           Kirjassa on kertoja ja tarina on kerrottu hänen näkökulmastaan. Kertojaksi paljastuu Nick jo heti kirjan alusta. Teemana toimii tunteiden kertominen ennen kuin se on liian myöhäistä. Tästä esimerkkinä Gatsbyn ja Daisyn väliset tunteet.

           Mielestämme kirja oli hieman sekava ja vaikealukuinen, mutta juoni selvisi pienen pohdinnan jälkeen. Elokuvan katsominen saattaisi selkeyttää vielä enemmän henkilöiden rooleja sekä voisi tuoda lisää pohdintaa ja syvällisyyttä juonen ymmärtämiseen. Kirja oli sopivan pituinen, ei liian pitkästyttävä ja mielenkiinto pysyi loppuun asti yllä, sillä kaikki tapahtumat tapahtuivat lopussa.

Jenni K, Senni

William Shakespeare - Romeo ja Julia

Romeo ja Julia on Shakespearen kuuluisimpia teoksia. Hän ei kuitenkaan ole alkuperäisen tarinan isä, vaan se oli olemassa kauan ennen Shakespearen aikaa. Alun perin Romeo ja Julia oli italialainen kertomus, jonka pohjalta vuonna 1562 henkilö nimeltä Arthur Brooke kirjoitti runon The Tragicall Historye of Romeus and Juliet. Ensimmäinen tarina Romeosta ja Juliasta oli Luigi da Porton kirjoittama 1520-luvulla. Shakespeare oli kuitenkin ensimmäinen, joka kokosi tarinan pohjalta näytelmän.

Näytelmä kertoo tarinan kahden suvun välisestä riidasta ja nuorten kielletystä rakkaudesta Veronan kaupungissa, keskiajalla. Romeo Montague ja Julia Capulet tapaavat toisensa, kun Capuletit järjestävät juhlat, jonne Romeo tulee kuokkimaan. Syy juhliin tulemiseen on se, että hän haluaa tavata rakkautensa kohteen, Rosalinan, jolta Romeo ei ikävä kyllä saa vastakaikua. Juhlissa Romeo kuitenkin tapaa Julian ensimmäistä kertaa ja he rakastuvat toisiinsa heti ensisilmäyksellä. Valitettavasti sukuriita laittaa kapuloita rattaisiin ja heidän tarinansa päättyy traagisesti.

Romeo on hyvin intohimoinen ja kiihkeä ja antaa usein tunteiden ohjata tekemisiään hyvinkin voimakkaasti. Esimerkiksi Tybaltin tappaessa Romeon parhaan ystävän Mercution Romeo raivostuu niin kovasti, että tappaa Tybaltin siihen paikkaan, tai nähdessään Julian syvässä unessa ja uskoessaan tämän olevan kuollut, Romeo juo myrkyn ja näin sinetöi kohtalonsa.

Julia taas on hyvin kiltti ja kuuliainen tyttö, mutta rakkaus Romeoon tekee hänestä itsepäisen, eikä hän siksi suostukaan menemään naimisiin Kreivi Parisin kanssa, kuten oli tarkoitus. Hän on hieman vajaa 14 vuotta vanha, eli hyvin nuori, mutta siitä huolimatta hänellä on erittäin rikas tunne-elämä.

Suomennettuna teos on ilmestynyt ensimmäistä kertaa vuonna 1881. Meidän lukemamme painos on suomennettu Yrjö Jylhän toimesta ja painettu Otavan Kirjapaino Oy:ssä Keuruulla vuonna 2006.

Tarina on yhdistelmä romantiikka ja tragediaa, jossa vilahtaa välillä komiikkaa. Draaman ja komedian vuorottelu kasvattaa jännitystä ja luo vaihtelevuutta, jonka ansiosta kirjaa on mielenkiintoisempi lukea. Kieli on hyvin vanhahtavaa ja siinä vallitsevat lyriikka ja kielikuvat.

Mielestämme teos on hieno ja mielenkiintoinen, tosin vanhahtavan kielen vuoksi hieman hankalaa luettavaa. Mitä pidemmälle teoksessa pääsi, sitä sujuvammin tekstiä kuitenkin ymmärsi ja tarina tempaisi mukaansa. Kirjan kieli ja kuvailu oli kaunista, runollinen kirjoitustapa aikakaudelle sopivaa ja helpotti eläytymistä.

Mira ja Karoliina, 15A

Ovidius - Rakastamisen taito

Rakastamisen taito ; alkuperäisteos on julkaistu jo noin. 2 eaa. 
Mutta tämä minkä itse luin oli Suomennettu 1965 ( 4. painos 2006).Ovidius oli roomalainen runoilija , hän syntyi 43 eaa- ja kuoli 17/18 jaa. Suurin osa hänen teoksistaan liittyi rakkauteen. Rakastamisen taito on Ovidiuksen kirjoittama runo kokoelma, eli monta osaa yhdessä kirjassa. Ensimmäiset kaksi olivat miehille , mutta myöhemmin lisäsi kolmannen naisille.Tähän runoelmaan kuuluu siis myös Rakkauden parannuskeino,  ja yhdessä ne ovat
"Antiikin herkullisimpia ja paheksutuimpia mestariteoksia" 
Kirjan runot pitäisi lukea että viisastuneena oppisi rakastamaan.
(kirjan takakannesta)

Niin kuin kirjan nimi sanoo, se yrittää opettaa ja antaa ohjeita rakkauteen. Miten löytää itselleen Roomasta nainen ja valoittaa hänet. Kirja oli selkeästi kirjoitettu vähän vanhemmalla lukijalle.
Ensimmäinen kirja on  "tytön valinta". Ketä haluaa rakastaa ja miten saada tyttö rakastumaan. Tässä myös kuvaillaan minkälaisia tyttöjä olisi tarjolla, ja myös missä on niitä hyviä "metsästys" paikkoja; torit , teatterit , pylväiköt, kylpylät , juhlat vaikka mitä. (periaattessa kaikkialla missä on naisia)
"pimeys ja viini haittaavat kauneuden luotettavaa arvioimista " 
Eli hän antaa vinkkejä mitä tehdä ja mitä ei tehdä,esim kenen kanssa saa tehdä yhdyntää, kenen ei. Ovidius kertoo milloin tehdä asioita ja miten käyttäytä naisen kanssa. Kaikkeen löytyy Ovidiukselta vastaus. 
Kirjassa on myös paljon kuvitusta , jotka lisäävät kirjan koomisuutta. Kirja on selkeästi humoristinen.Ainakin itse aion suhtautua näihin opetuksiin huumorilla , vaikka siellä olisikin pari hyvää vinkkiä. Jokaisen kappaleen yläpuolella lukee aihe mistä kerrotaan, ja sitten käydään se asia läpi selkeästi.
 Toinen kirja kertoo "miten saada saalin kanssa rakkaus pysymään". Miten kohdella naista kun olette parisuhteessa.Samalainen kuvailu jatkuu kaikissa kirjan osissa.
Kolmas ja viimeinen ennen Rakkauden parannuskeinoja kirja kertoo naisille samoista aiheista ,mutta hieman lyhyemmin.Miten hurmata mies itselleen. Kauneuden hoito , lojaalisuus, rakkauden elvyttämisesta yms. Loppuun kerrotaan vielä lisää lemmiskely asennoista. Esim "pitkien naisten ei tulisi ratsastaa miehellään".
ja käyttää niistä löytyviä esimerkkejä ja vertailukohtia humoristisesti sanomansa havainnollistamiseksi.Loppuosa kirjasta on Rakkauden parannuskeinot.Tämä osa kirjasta antaa päinvastaisia ohjeita edellisä teoksia vielä vähemmän vakavaan tyyliin. Miten päästä eroon ja selvitä rakkauden sairaudesta
Kaikissa osissa teksti on helppo lukuista , joissan kohdissa huomaa vähän vanhemman tyylin ja jatkuvat viittaukset Antiikin Jumaliin, joita hän käyttää vertailuun saadakseen humoristisen sanomansa havainnollistettua. Kirja on vain Ovidiuksen kertomaa teoriaa.
Kirja oli yllättävän koominen niin "vanhanaikaiseksi" , jotkut osat saattoivat käydä tylsäksi toiston takia.

Eemeli ,15 D