”Luomut on outoja”

Anu Holopaisen kirjassa ihon alaiset kerrotaan määrittelemättömässä tulevaisuuden Suomessa siitä, miten nuorten ulkonäkö paineet ja halu ”barbimaiseen lookiin” voivat saada nuoret tekemään mitä tahansa saadakseen haluamansa ulkonäön.

Kirjan keskeisimmässä roolissa toimii 17-vuotias Jara, joka joutuu elämään luomuna ympäristössä, jossa jokaiselle on tehty jonkinlainen kehonmuokkaus. Jaran vanhemmat kieltävät häneltä kaikki kauneusleikkaukset, kunnes hän täyttää 18 ja saa itse päättää omasta kehostaan ja teoistaan. Vanhempiensa takia Jara joutuu turvautumaan 3D meikkeihin, mutta siihen turhautuneena purkaa hän tunteensa kirjan keskeisimmälle tapahtumapaikalle eli internetin keskustelupalstoille. Kirjan kohdat joissa Jara ilmaisee itseänsä keskustelupalstoille, on kirjoitettu chat muotoon ja se on kirjoitettu nuorisolle tutulla kielellä.

Jaralla on huonot välit äitinsä kanssa, eikä asiaa helpota se, että hänen vanhempansa eroavat. Jaran isä on löytänyt itsellensä uuden seuralaisen ja muutta tämän perässä Helsinkiin, pakoon pienestä peräkylästä missä Jaran perhe on asunut koko elämänsä. Jara haluaisi muutta isän mukana, mutta ymmärtää että hänen isän naisystävä ei haluaisi vanhan suhteen, melkein täysi-ikäistä teiniä roikkumaan omaan asuntoonsa. Jaralla on synkkä sivu elämänsä kirjassa, mutta hän näkee valoa tunnelin päässä, kun hän saa kesätöitä Helsingistä. Jaran tulevaisuus alkaa näyttää paljon valoisammalta, koska nyt oli tiedossa rahaa ja jo kohta koittava täysi-ikäisyys.

Kirja huokui mielestäni vahvasti nuorten tyytymättömyyttä itseensä ja sitä, kuinka joku voi olla valmis tekemään mitä vain saadakseen itsestään ”täydellisen” näköisen. Ihon alaisissa on luotu aivan omanlainen tunnelma, jota voisi sanoa ei niinkään jännittäväksi vaan kylmäksi, ahdistavaksi ja brutaaliksi esimerkiksi niin, että yhdeksäs luokkalainen on valmis myymään itseään saadakseen rahaa kehon muovauksiin.

Anu Holopainen: Ihon alaiset. Karisto 2015.

Aaro Lagercrantz 16C

Tyttö ja pommi - Jari Järvelä. Reima Ruponen

Kirjoittanut: Jari Järvelä 2014

Kyseinen kirja on hieno ja mielenkiintoinen teos. Sen parissa jää helpostikkin vietäämään hiemman pitemmänkin aikaa. Kirja tuntuu suhteellisen uskottavalta, sillä se sijoittuu suomalaiseen satamakaupunkiin, kuten Helsinkiin jossa itse asun, ja ympäristö on sen takia tutun tuntuinen. Kirjassa on kuitenkin joitain kohtia jotka tuntuvat epäuskottavilta.

Kirjan mieleenpainuvin kohta on todennäköisesti kohtaus jossa tapahtuvaan käänteeseen perustuu koko kirjan juoni, kun kirjan päähenkilön poikaystävä kuolee yövartijan toimesta, tämä käynnistää väkivaltaisen katkeruuden ja kostonjanon.

Kirjassa pidän sen toiminnantäyteisyydestä, kerronnan mielenkiintoisuudesta ja mielenkiintoisista dialogeista. Kirjassa en pidä siitä, että jotkin asiat on selitetty vähän turhankin pitkästi. Tai siitä, että jotkut henkilöiden käymistä keskusteluista ovat hieman sekavia, ja ne saattaa ehkä joutua lukemaan pariinkin kertaan ennen kuin tajuaa mitä siinä ajettiin takaa.

Kirjan lukeminen selvensi ihmisissä olevaa piirrettä, kostonhalu. Rakkaan menettäminen on kova paikka, ja tässä tapauksessa siitä alkoi seurata väkivaltaisia asioita. Kaikki alkoi kuitenkin pienestä ilkivallasta, graffitimaalauksesta. Kirjan opetus on jokseenkin kliseinen, mutta totta: rikos ei kannata.

Kirjan nimestä ei suoraan pysty sanomaan mistä kirja kertoo, eikä itseasiassa helposti lainkaan. Luettuani ensin vain kirjan otsikon, ajattelin kirjan kertovan konkreettisesti sodasta, mutta alettuani lukemaan, se mistä kirja kertoi ihmetytti kovasti, sillä se olikin jotain aivan muuta.

Peli- Anders de la Motte

Peli on vuonna 2013 julkaistu ruotsalaisen kirjailijan Anders de la Motten esikoisteos.  Kirjan päähenkilö HP eli Henrik on aivan tavallinen ruotsalaispoika häntä ei huvittaisi tehdä töitä ja koulun käynti on jäänyt kesken , mutta tietokonepelit ja lähes päivittäinen juhliminen ovat hänen lempipuuhaansa. Eräänä krapula-aamuna Henrikin elämä kuitenkin muuttuu ku hän löytää aivan uudenlaisen kosketusnäyttöpuhelimen, jonka näytölle ilmestyy teksti “Haluatko pelata peliä? Kyllä? Ei?” Pelinjohtaja antaa HP:lle tehtäviä aluksi helppoja mutta kirjan edetessä tehtävät muuttuvat vaarallisemmiksi.

   Lukukokemuksena kirja oli jännittävä ja ihan mielenkiintoinen. Valittuani kirjan en ollut ihan varma onko se kiinnostava koska en yleensä lue jännityskirjoja ja varsinkin kun kirjassa käytetään paljon IT-termejä enkä itse ole kiinnostunut IT-alasta tai ymmärrä sen termejä. Kirjan mieleenpainuvin hetki oli heti kirjan alussa se kun HP saa ensimmäisen tehtävänsä pelinohjaajalta, koska siinä vaiheessa ei vielä tiedä millaisia tehtävät tulee olemaan ja se tuo oman jännityksensä kirjaan. Kirjassa en pidä siitä että kirja on vähän epäselvä varsinkin ihan alussa, koska yhdessä luvussa kerrotaan kahta eri tarinaa jotka kuitenki liittyvät toisiinsa, mutta heti alussa se ei selviä ja se tekee siitä epäselvän. Kirjassa pidän siitä että tämän tyylsiä ja saman aiheisia kirjoja ei ole vielä kirjoitettu paljoa. Epäuskottavan kirjasta tekee se, että ei tälläistä tapahtuisi oikeassa elämässä, koska tälläinen peli olisi todella vaarallista.

    Tässä kirjassa mikään tapahtuma ei herätä minussa vahvoja tunteita, koska en itse pysty samaistumaan kirjan henkilöihin tai sen juoneen. Opin kirjasta sen, että kaikki ihmiset voivat muuttua ja se mikälaisia haluamme olla ja mitä haluamme tehdä on meidän omissa käsissämme. Kirjan nimi on mielestäni todella osuva ja sopii tähän kirjaan, koska se kertoo juuri sen mistä kirjassa on kyse.

Laura Limonta 16 C

Anders de la Motte, Peli

Otava (2013)

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika

Kirjailijan Carl-Johan Vallgren kirja varjopoika on Vallgrenin ensimmäinen rikosromaani joka, ilmestyi vuonna 2015. Kirjaa pidetään Vallgrenin yhtenä mestariteoksista. Kirja alkaa, kun lapsi katoaa mystisesti metrotunnelissa. Aikaa kuluu neljäkymmentä vuotta, kunnes pojan velikin katoaa jättämättä jälkeäkään. Tapausta alkaa selvittää mies nimeltä Danny Katz joka toimii tulkkina. Tapauksen Selvittäminen ei ehdi edetä pitkälle, kun Katz saa tietää, että hänet on täydellisesti lavastettu murhasta. Pian Danny Katz saakin huomata olevansa itse takaa-ajon kohteena.

     Kirjassa päähenkilönä oleva Danny Katz on noin neljäkymmentä vuotias isän puoleltaan oleva juutalainen mies. Katzin vanhemmat kuolivat, kun Katz oli murrosikäinen. Kaiken tämän jälkeen hänet värvättiin armeijaan salaiseen erikoisryhmään. Useampien vuosien jälkeen hän ajautui asumaan kadulle ja jäi koukkuun huumeisiin. Tärkeimpiä sivuhenkilöitä kirjassa on Katzin vanhat ystävät ajoilta, kun Katz oli vielä nuori, Suomalainen mies nimeltä Jorma joka on entinen taparikollinen sekä Katzin entinen tyttöystävä Eva.

     Kirjassa on monia juonnekäänteitä ja tästä esimerkkinä on kirjan alkupuolella tapahtuva murha, johon Katz lavastetaan syylliseksi.

     Kirjan miljöönä on Tukholma ja tarkemmin ollen keskitytään Tukholman pieniin kerrostaloihin ja kaupungin laitamilla sijaitsevaan huvilaan. Miljöötä kuvataan aina tarkasti mutta keskittymällä oikeisiin asioihin, jotta lukija saataisiin oikeanlaiseen tunnelmaan. Tapahtuma-aikana kirjassa on vuosi 2012 jolloin Joel Klingberg katoaa ja kirjan taphtumat alkavat.

     Kertojana on kaikkitietävä hän-kertoja ja tapahtumia kerrotaan yleensä Katzin näkökulmasta mutta usein myös Jorma, Eva ja muiden sivuhenkilöiden näkökulmista. Tämän avulla sain tietää henkilöistä ja heidän ajattelu tavoistaan enemmän.

     Jännitettä kirjaan on onnistettu luomaan sijoittamalla oikeanlaisia vinkkejä lukijalle jo etukäteen. Kirjan tekstityylikin auttaa paljon sillä se on tehty olemaan erittäin tarkasti kuvailtua tekstiä oikeisiin asioihin.

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika

2015, Otava

Suomentanut Maija Kauhanen

348 sivua  

Topias Lönnqvist 16B

Luin Petri Tammisen kirjan Enon opetukset, joka julkaistiin vuonna 2006.

Romaanissa suomalaisen perusmiehen jähmettynyt kuva saa uusia piirteitä ja ulottuvuuksia.

Tarinassa kerrotaan kuinka ihan tavallinen suomalainen mies voi olla oman elämänsä sankari.

Ainakin heidän mielestä joilla on sankarillisuus itseltä hukassa.

Kirjan päähenkilö on Jussi. Jussi on useaan otteeseen masennuksen kolhima perheen isä, joka on yrittänyt jo ikuisuuden saada kasaan väitöskirjaa yliopistolla. Tarinan ohella seurataan Jussin kymmenen vuotta vanhemman enon edistymistä, jonka kanssa Jussi hengailee. Jussi myös selvästi ihailee häntä. Jussi ei tunne missään muualla itseään kotoisaksi kuin varsinaissuomalaisella maaseudulla sukunsa kotipaikalla.

Kirja alkaa hautajaisista ja päättyy myös hautajaisiin. Henkilöitä ei ole montaa. Eniten kirjassa esiintyvät: Jussi, hänen enonsa ja enon kaveri Myrsky. Pääteemoja ovat miestä koskevan muutoksen lisäksi samaistuminen kaiken sen muutoksen alla mitä heidän elämissään tapahtuu. Ennen muuta kirjassa esiintyy isän ja pojan välinen rakkaus, joka saa miehet pakostakin etsimään isäänsä, olivatpa he millaisia tahansa.

Kirjassa ei paljoa puhuta naisista heistä kerrotaan vain parilla sanalla. Naisia kohdataan vain kun kolmikko on mökillä. Siellä he viettävät iltaa keskenään myrskyn naisystävän ja hänen kaverinsa kanssa. Myrsky ei selvätikkään mökin tapahtumien perusteella ajattele päällä vaan alapäällään kun hän vie naisystävänsä kaverin näin sanotusti pitämään hauskaa makuuhuoneen puolelle. Tämän seurauksena Myrskyn naisystävä yrittää tehdä itsemurhaa jolloin Jussi rientää auttamaan häntä.

Romaanin lopussa Jussi saattaa jo olla itsensä kanssa sopu suhteessa tai ainakin vähän siihen suuntaan. Jussi on matkalla jonnekkin poikansa kanssa he istuvat autossa. Jussi toimii enonsa opetusten mukaisesti keskustellessaan poikansa kanssa. Enon opetuksiin kuuluu vanha opetus ”teot puhuvat enemmän kuin sanat”.

En ole varma pidinkö kirjasta sillä välillä lukeminen meni hiukan tylsäksi ja kaikki asiat eivät olleet niin helposti ymmärrettäviä. Luku kokemuksena tämä oli kuintenkin mielenkiintoinen kaikesta huolimatta.

Ville-Veikko Ronkainen 16B

Enon opetukset

Petri Tamminen

Ian Fleming: 007 Timantit ovat ikuisia

Timantit ovat ikuisia on kirjailija Ian Flemingin kirjoittama kirja, joka on neljäs alkuperäisistä 007 kirjasarjan kirjoista. Alkuperäinen kirja ilmestyi vuonna 1956 ja teoksen on suomentanut Arto Tuovinen.

Kiinnostuin kirjasta lähinnä siksi, että olen katsonut elokuvaversion, joka oli mielestäni ihan hyvä. Kirjassa oli elokuvaan nähden paljon samaa, muun muassa koko juoni ja tapahtumien järjestys kulkivat käsi kädessä. Jäin kaipaamaan kuitenkin hieman enemmän toimintaa sekä vauhtia ja napakkuutta, sillä joskus asioihin jäätiin junnaamaan mielestäni liian pitkäksi aikaa. Kirjassa kuvailtiin myös asioita todella ahkerasti ja pinnisteltiin sen eteen, että lukija saisi tarkan kuvan tilanteista ja henkilöistä. Siinä esiintyi myös monia minulle tuntemattomia, ehkä hieman vanhahkoja sanoja. Juonikaan ei ollut täysin selkeä ja jäi hieman epäselväksi. Nämä tekijät laskivat mielenkiintoani ajoittain kirjaa lukiessani.

Bondin oli tarkoitus soluttautua laittomaan timanttien salakauppaa hallitsevaan järjestöön ja tietenkin nujertaa se. Bondin vähäisinä apureina toimivat tässä teoksessa nainen nimeltä Tiffany Case sekä Bondin vanha tuttu Felix Leiter ja hänen eräs ystävä. Näiden henkilöiden tapahtumat keskittyivät lähinnä New Yorkiin ja Las Vegasiin sekä jonkun verran Lontooseen. Bondin matka alkoi tuttuun tapaan Lontoosta ja taittui New Yorkin kautta Las Vegasiin. Tapahtumapaikkoja, jotka eivät olleet millään tavalla lopulta merkityksellisiä oli paljon. Juoni oli suurin piirtein se, että Bondin oli tarkoitus soluttautua timanttien salakauppaa hallitsevaan järjestöön ja nujertaa se.

Luettuani kirjan huomioni kiinnittyi myös siihen, että Bond oli kirjassa hieman erilainen hahmo kuin elokuvissa. Kirjan James Bond vältti viimeiseen hankaluuksia ja vaikutti muutenkin hieman vetäytyvältä.

Luulen että kirjailijaa nimeltä Ian Fleming ei tunnettaisi niin hyvin ilman kirjojen pohjalta tehtyä elokuvasarjaa.

Ian Fleming: 007 Timantit ovat ikuisia
Suomentaja: Arto Tuovinen
Gummerus 2012
Onni 16A

Blogi kirjasta ”Verta Lumella”

Päähenkilö Esittely

Jo Nesbᴓn verta lumella kertoo Päähenkilö Olavin työskentelystä tanskan heroiinikuninkaalle Daniel Hoffmanille, aikana jolloin heroiini rantautui Tanskaan. Olavin työnkuva yksinkertaisuudessaan oli Hoffmanin kilpailioitten eliminoimista.

Olav on kumminkin pohjinmiltaan hyvä sydämminen mies joka ajaa hänet kirjan aikana erittäin vaikeitten valintojen eteen.

                          Jos saisin tavatan Olavin jossain, niin haluaisin tavata hänet vanhanaikaisessa tanskalaisessa pubissa. Tarjoaisin hänelle siellä ison tuopin olutta.

                          Olav tekee erittäin vaikeita valintoja, joissa hänen pitää miettiä kuunteleeko hän järkeään vai sydäntään. Se tuottaa hänelle suunnattomasti pään vaivaa. Hän joutuu myös valita kahden naisen väliltä joista hän välittää suunnattomasti, hänen on tapettava ainakin toinen.

Arvostan Olavin suhteellisen hyvää kylmä hermoisuutta isojen valintojen edessä.

En olisi itsekkään toiminut näissä tilanteissa paremmin.

Olav arvostaa kirjoja ja niiden tarinoita erittäin paljon. Kirjat ovat iso osa Olavin elämää, hän lukee paljon mutta siltä ei tiedä mistään paljoakaan. Olav haluaisi lopettaa kirjojen jatkuvan lukemisen mutta hän ei siihen kykene.

Olavin käyttäytymisestä näkee selkeästi hänen työnkuvansa käskyläisenä ja sen ettei mies ole penaalin terävin kynä.

En välttämättä haluaisi mitään Olavin ominaisuutta tai piirrettä, koska ne todennäköisesti ajaisivat minut saman tyylisiin ongelmiin kuin Olavin. Esimerkiksi hyväsydämmisyys on erittäin hieno piirre mutta se myös aiheuttaa ongelmia jos luottaa vääriin ihmisiin.

Jo Nesbø: Verta lumella

Suomentanut: Outi Menna

Johnny Kniga 2015

Mauno Kuosmanen 16D

Marja Björk - Poika

”Jos tuntee olevansa tyttö, vaikka on biologisesti poika. Se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden, sukulaisten ja koneiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa.”  Tiivistää Marja Björkin kirjan Poika, keskeisen sanoman. Kirjan päähenkilö Marion eli Makke (lopulta Miro) on ahdistavassa tilanteessa. Maken matka oman identiteetin löytämiseen on alustavasti melkeinpä mahdoton ja sen aikana syntyy monia haastavia ongelmia, joista haastavimmaksi muodostuvat perheen sisäiset ongelmat. Asiat helpottuvat ja itseluottamus kasvaa Maken löytäessä luotettavan kaveriporukan, joiden kanssa tuntee olonsa kotoisaksi. Kaveriporukassa nautittiin alkoholia, poltettiin tupakkaa ja pidettiin hauskaa. Normaalille nuorelle on varmasti tuttua vanhempien tiukka huolenpito. Maken vanhemmista vain äiti on jäljellä, isän menehtyessä Rovaniemellä moottorikelkka onnettomuudessa. Äidin huolenpito ja Maken ymmärrys on hailahtelevaa, mutta sisimmässään äiti haluaa auttaa, vaikka asia on selvästi vaikea sulateltava. Kirja kuvaa erilaisuuden ja itsensä löytämisen lisäksi erityisen hyvin myös Maken ja äidin ”Äiti-tyttö suhteen kehittymistä”.

                           Lukukokemuksena kirja oli yllättävän hyvä ja mieleenpainuva. En valinnut kirjaa vaan se oli minulle ainoa jäljellejäänyt vaihtoehto, jonka takia kirjan odotukset olivat hyvin alhaiset. Silti odotin päästä lukemaan kirjaa, sillä otsikko oli ytimekäs ja se vaikutti hyvin mielenkiintoiselta ja halusin tietää mitä se kätkee taakseen. Kirjassa oli paljon ristiriitoja ja niiden ratkaisuja, jotka pitivät kirjan mielenkiinnon yllä koko ajan. Maken ajatusten kuvailu oli mielestäni kirjan ykkösjuttu, jolloin pääsi itsekin pohtimaan asioita, ja miettimään, miten vaikeat asiat itse toteuttaisi.

 Kirjan luettuani ajatus siitä, että erilaisuus on rikkautta, vahvistuu. Kirjassa oppii ymmärtämään kuinka kiusallista ja monimutkaista on olla ainutlaatuinen. Samaistuminen Maken rooliin on minun ja varmasti todella monen muun mielestä vaikeaa. Kirjan luetuttaminen nuorille olisi mielestäni toimiva keino luoda ymmärrystä ihmisten monimuotoisuudelle.

Kirja on mielestäni uskottava. Uskottavuutta lisää se, että kirjassa käsitellään normaalia nykypäivän ongelmaa, joka varmasti yleistyy jatkuvasti. Esillä eivät olleet mm. yliluonnolliset tapahtumat ja sen sellaiset. Kirjan tapahtumat sijoittuvat omaan kotimaahamme Suomeen. Mielenkiintoa lisää se, että paikkakunnan tarkentuessa sain selville, että Makke asuu pääkaupunkiseudulla, jolloin kirjassa mainitut paikatkin olivat minulle tuttuja. 

                                                                                                                        

Jasper Lätti 16A

Marja Björk, Poika

Like kustannus (2013) 

Anna Jansson: Hämärän lapset                                                                                                                                

Anna Janssonin kirjoittama kirja, Hämärän lapset on rikosromaani. Siinä selvitetään 92-vuotiaan Heinzin ja 10-vuotiaan Mirellan murhia. Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen. Pidin kirjassa siitä, että siinä oli paljon juonenkäänteitä ja niiden ansiosta jännitys pysyi loppuun asti. Kirjassa oli kuitenkin myös pari asiaa, joista en pitänyt. Siinä oli mielestäni liikaa henkilöitä. Kun kirjassa mainittiin joku henkilö, niin jouduin usein etsimään kirjan alusta kohdan, jossa kerrotaan kuka kyseinen henkilö on. Kirjassa oli takaumia, joista en oikein pitänyt. Vasta kirjan loppupuolella selvisi mihin asiaan takaumat liittyivät, joten alussa niitä oli tylsä lukea, koska ei tiennyt mihin ne liittyvät.

                          Kirjan mieleenpainuvin kohta oli suuri juonenkäänne kirjan tapahtumissa ja se oli jännittävin kohta kirjassa. Siinä poliisi Maria ja hänen poikansa Emil menivät Marian puoliveljen Walterin vuokraamaan huoneeseen lepäämään, koska Emilille oli tullut huono olo. Walter ei ollut silloin paikalla vaan avaimen huoneeseen antoi Renate, joka oli huoneen vuokraaja. Renate antoi avaimen myös huoneessa olevaan lääkekaappiin. Kun Maria oli ottamassa lääkekaapista pahoinvointilääkettä Emilille, hän löysi sieltä aseen, jolla Heinz ja Mirella oltiin murhattu. Samaan aikaan Walter saapui paikalle.

                          Kirjassa ei selvinnyt kunnolla mitä Walter lopulta ajatteli Mariasta ja se jäi mietityttämään minua. Kirjan aikana vasta Marialle selvisi, että hänellä oli puoliveli. Tilanteessa kun Maria oli löytänyt murha-aseen ja sanoi ilmoittavansa poliisille, Walter uhkasi tappaa Marian. Kirjan lopussa kuitenkin Walter lähetti onnentoivotuksen Marian ja hänen miehensä Björnin häihin.

                          Opin kirjasta miten paljon lapsuus vaikuttaa ihmiseen aikuisena. Tämä oli myös kirjan teema. Marian ja Walterin äiti oli hyvin arvaamaton ihminen. Se vaikutti Mariaan ja Walteriin siten, että heillä on vaikeuksia luottaa ihmisiin. Kirjassa vahvimpia tunteita minussa herätti, kun Måns kiusasi Mirellaa pitäen häntä orjanaan. Se oli mielestäni todella törkeää. Kirjan nimi ”Hämärän lapset” tulee joko näistä Marian, Walterin ja Mirellan lapsuuden vaikeuksista tai siitä, kun Mirella ja Måns, sekä Månsin kaverit olivat yöllä ulkona hämärässä.

                          Kirja oli uskottava, koska siinä tapahtuneet asiat olivat sellaisia mitä voisi oikeassa elämässäkin tapahtua.

                                                                                                                                       
                                                                                                                                                   Inka Seppälä 

Anna Jansson

Hämärän lapset (2014)

Gummerus