Romeo ja Julia on Shakespearen kuuluisimpia teoksia. Hän ei kuitenkaan ole alkuperäisen tarinan isä, vaan se oli olemassa kauan ennen Shakespearen aikaa. Alun perin Romeo ja Julia oli italialainen kertomus, jonka pohjalta vuonna 1562 henkilö nimeltä Arthur Brooke kirjoitti runon The Tragicall Historye of Romeus and Juliet. Ensimmäinen tarina Romeosta ja Juliasta oli Luigi da Porton kirjoittama 1520-luvulla. Shakespeare oli kuitenkin ensimmäinen, joka kokosi tarinan pohjalta näytelmän.
Näytelmä kertoo tarinan kahden suvun välisestä riidasta ja nuorten kielletystä rakkaudesta Veronan kaupungissa, keskiajalla. Romeo Montague ja Julia Capulet tapaavat toisensa, kun Capuletit järjestävät juhlat, jonne Romeo tulee kuokkimaan. Syy juhliin tulemiseen on se, että hän haluaa tavata rakkautensa kohteen, Rosalinan, jolta Romeo ei ikävä kyllä saa vastakaikua. Juhlissa Romeo kuitenkin tapaa Julian ensimmäistä kertaa ja he rakastuvat toisiinsa heti ensisilmäyksellä. Valitettavasti sukuriita laittaa kapuloita rattaisiin ja heidän tarinansa päättyy traagisesti.
Romeo on hyvin intohimoinen ja kiihkeä ja antaa usein tunteiden ohjata tekemisiään hyvinkin voimakkaasti. Esimerkiksi Tybaltin tappaessa Romeon parhaan ystävän Mercution Romeo raivostuu niin kovasti, että tappaa Tybaltin siihen paikkaan, tai nähdessään Julian syvässä unessa ja uskoessaan tämän olevan kuollut, Romeo juo myrkyn ja näin sinetöi kohtalonsa.
Julia taas on hyvin kiltti ja kuuliainen tyttö, mutta rakkaus Romeoon tekee hänestä itsepäisen, eikä hän siksi suostukaan menemään naimisiin Kreivi Parisin kanssa, kuten oli tarkoitus. Hän on hieman vajaa 14 vuotta vanha, eli hyvin nuori, mutta siitä huolimatta hänellä on erittäin rikas tunne-elämä.
Suomennettuna teos on ilmestynyt ensimmäistä kertaa vuonna 1881. Meidän lukemamme painos on suomennettu Yrjö Jylhän toimesta ja painettu Otavan Kirjapaino Oy:ssä Keuruulla vuonna 2006.
Tarina on yhdistelmä romantiikka ja tragediaa, jossa vilahtaa välillä komiikkaa. Draaman ja komedian vuorottelu kasvattaa jännitystä ja luo vaihtelevuutta, jonka ansiosta kirjaa on mielenkiintoisempi lukea. Kieli on hyvin vanhahtavaa ja siinä vallitsevat lyriikka ja kielikuvat.
Mielestämme teos on hieno ja mielenkiintoinen, tosin vanhahtavan kielen vuoksi hieman hankalaa luettavaa. Mitä pidemmälle teoksessa pääsi, sitä sujuvammin tekstiä kuitenkin ymmärsi ja tarina tempaisi mukaansa. Kirjan kieli ja kuvailu oli kaunista, runollinen kirjoitustapa aikakaudelle sopivaa ja helpotti eläytymistä.
Mira ja Karoliina, 15A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti