perjantai 24. maaliskuuta 2017

William Golding - Kärpästen Herra


Kärpästen herra on lähtöisin 1950-luvulta ja sen on kirjoittanut englantilainen William Golding. Tarina on haaksirikkoromaani. Golding on myöhemmin saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Kirjasta on tehty kaksi elokuvaa.
Tarina alkaa Toisen maailmansodan aikaisesta Englannista, kun joukko alle 13-vuotiaita englantilaispoikia pelastuu alasammutusta lentokoneesta autiolle saarelle Tyynellä merellä. Saarella ei ole aikuisia, jotka automaattisesti ottaisivat ”johtajuuden saarella”, joten pojat äänestävät joukostaan johtajan. Äänestyksen voittaa yksi kirjan päähenkilöistä, Ralph juuri ennen toista kandidaattia Jackia. Jack ei ole tyytyväinen tulokseen, mutta hyväksyy tilanteen. Aluksi poikien yhteiskunta toimii hyvin ja mallikkaasti, kaikki tekevät tehtävänsä ja kukaan ei valita, mutta kirjan edetessä sivilisaatio saarella menee huonompaan suuntaan ja hyvin kasvatetuista brittiläispojista tulevat esiin pahuus ja julmuus. Jack kyllästyy olemaan Ralphin alaisena ja alkaa kapinoimaan vallasta. Lopulta pojat jakaantuvat kahtia, Ralphin ja Jackin omiin heimoihin.
Kirjan rakenne on hyvin tyypillinen haaksirikkoromaanille. Saari on tuntematon pojille, joten uutta miljöötä selviää kokoajan kirjan edetessä. Kirjan alussa asiat ovat vielä hyvin, mutta vähitellen pojat alkavat menettää järkensä ja tilanne menee huonommaksi saarella.
Kirjan teemana on pahuuden pelko. Saarelta löydetään ”peto” jonka todellisuudesta kiistellään. Pojat pelkäävät petoa ja se esittää pahuutta. Ajan myötä pelko lisääntyy poikien keskuudessa. Yksi pojista, Simon pohtii että ”peto” elää heissä kaikissa sisällä sillä jokaisessa ihmisessä on luonnollista pahuutta.
Kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan useampi: Ralph, Jack ja Possu. Urheilullinen Ralph on oikeudenmukainen johtaja ja johtaa saarta demokraattisesti ennen heimojen jakautumista. Jack on ahne ja ”alkukantaisempi” johtaja. Hän rakastaa metsästämistä ja vallantunnetta. Possu on ylipainoinen Ralphin oikea käsi. Hän on pojista älykkäin ja hänen ideansa ovat kypsimpiä ja aikuismaisimpia. Aikuiset edustavat sivistystä, joten Possu on pojista sivistynein.
Mielestämme kirja oli viihdyttävä ja jännittävä. Se, että pojat menettivät järkeään koko ajan enemmän ja enemmän, sai meidät koukkuun lukemaan kirjaa.

Oskari, Josua ja Jere

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti