Ernest Hemingway - Vanhus ja meri 

Vuonna 1952 julkaistu teos on klassista Hemingwaytä. Sen kerronta on yksinkertaista, mutta pitää sisällään paljon symboliikkaa. Kirja elvytti Hemingwayn kirjailijanuran sekä sitä pidetään yhtenä maailmankirjallisuuden klassikoista. Hemingway voitti Pulizerin 1953 sekä kirjallisuuden Nobelin vuonna 1954. 

Kirja kertoo Santiagosta, vanhasta kuubalaisesta kalastajasta, sekä tämän kamppailusta yhden kalan saalistamisesta. Teoksessa esiintyy myös voimakkaita sivuhenkilöitä kuten Manolin, nuori poika, joka on Santiagon ystävä. Kuitenkin, aivan kuten muissakin Hemingwayn tuotannoissa, päähahmo sekä hänen toimintansa vie tarinaa voimakkaasti eteenpäin. Henkilöiden realistisuus sekä näiden kuvauksen räikeys tuo selkeän voimavaran tarinaa värittämään. 

Hemingwayn kirjalle hyvin tyypillisesti, tekstin yksinkertaiseen kulissiin ja ulkokuoreen mahtuu voimakas merkitys ja tunnelataus. Symboliikka on hyvin voimakasta ja kansanläheistä. Esimerkiksi vertauskuva Santiagon jaetuista tuskista kalan kanssa kuvaa vahvasti kärsimyksen yhteenkuuluvuutta sekä turhuutta. Kirja saa lukijan ajattelemaan sekä kyseenalaistamaan tiettyjä sosiaalisesti hyväksyttyjä totuuksia kuten elämän hyveitä ja tavoitteita. 

Mielestämme kirja oli ajatuksia herättävä, mutta täytyy todeta, että tämänlaiset teokset eivät sovi kaikille. Tämä johtuu ajattelutavasta ja kerronnan suorasta lähestymistavasta. On ihmeellistä miten näinkin suoraviivainen ja yksinkertainen teksti ja kerronta voi pitää sisällään näin paljon raakaa tunnetta ja merkitystä syvällisellä tasolla. Tämä onnistuu hahmojen voiman sekä symboliikan avulla. 

Kirja on viihdyttävä sekä ehdottomasti suosittelemme lukemaan. 

Joonas, Pietari ja Jimi