Anna Jansson: Hämärän lapset                                                                                                                                

Anna Janssonin kirjoittama kirja, Hämärän lapset on rikosromaani. Siinä selvitetään 92-vuotiaan Heinzin ja 10-vuotiaan Mirellan murhia. Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen. Pidin kirjassa siitä, että siinä oli paljon juonenkäänteitä ja niiden ansiosta jännitys pysyi loppuun asti. Kirjassa oli kuitenkin myös pari asiaa, joista en pitänyt. Siinä oli mielestäni liikaa henkilöitä. Kun kirjassa mainittiin joku henkilö, niin jouduin usein etsimään kirjan alusta kohdan, jossa kerrotaan kuka kyseinen henkilö on. Kirjassa oli takaumia, joista en oikein pitänyt. Vasta kirjan loppupuolella selvisi mihin asiaan takaumat liittyivät, joten alussa niitä oli tylsä lukea, koska ei tiennyt mihin ne liittyvät.

                          Kirjan mieleenpainuvin kohta oli suuri juonenkäänne kirjan tapahtumissa ja se oli jännittävin kohta kirjassa. Siinä poliisi Maria ja hänen poikansa Emil menivät Marian puoliveljen Walterin vuokraamaan huoneeseen lepäämään, koska Emilille oli tullut huono olo. Walter ei ollut silloin paikalla vaan avaimen huoneeseen antoi Renate, joka oli huoneen vuokraaja. Renate antoi avaimen myös huoneessa olevaan lääkekaappiin. Kun Maria oli ottamassa lääkekaapista pahoinvointilääkettä Emilille, hän löysi sieltä aseen, jolla Heinz ja Mirella oltiin murhattu. Samaan aikaan Walter saapui paikalle.

                          Kirjassa ei selvinnyt kunnolla mitä Walter lopulta ajatteli Mariasta ja se jäi mietityttämään minua. Kirjan aikana vasta Marialle selvisi, että hänellä oli puoliveli. Tilanteessa kun Maria oli löytänyt murha-aseen ja sanoi ilmoittavansa poliisille, Walter uhkasi tappaa Marian. Kirjan lopussa kuitenkin Walter lähetti onnentoivotuksen Marian ja hänen miehensä Björnin häihin.

                          Opin kirjasta miten paljon lapsuus vaikuttaa ihmiseen aikuisena. Tämä oli myös kirjan teema. Marian ja Walterin äiti oli hyvin arvaamaton ihminen. Se vaikutti Mariaan ja Walteriin siten, että heillä on vaikeuksia luottaa ihmisiin. Kirjassa vahvimpia tunteita minussa herätti, kun Måns kiusasi Mirellaa pitäen häntä orjanaan. Se oli mielestäni todella törkeää. Kirjan nimi ”Hämärän lapset” tulee joko näistä Marian, Walterin ja Mirellan lapsuuden vaikeuksista tai siitä, kun Mirella ja Måns, sekä Månsin kaverit olivat yöllä ulkona hämärässä.

                          Kirja oli uskottava, koska siinä tapahtuneet asiat olivat sellaisia mitä voisi oikeassa elämässäkin tapahtua.

                                                                                                                                       
                                                                                                                                                   Inka Seppälä 

Anna Jansson

Hämärän lapset (2014)

Gummerus