torstai 8. syyskuuta 2016


Rikos ja rangaistus

Valitsin tämän kirjan melko sattumanvaraisesti ainoana perusteena se, että olin kuullut sanottavan sen nimen jossain. Kotiin päästyäni luin kirjan takakannen ja siitä selvisi heti kuinka ison palan olin ottanut purtavaksi.
                      Kirja ei tosiaankaan ole helppolukuinen. Yli sivun mittaisia kappaleita, pitkiä ja rönsyileviä virkkeitä, ja yleisesti vaikealukuista tekstiä. Teoksen lukemisesta ei keskittymättä selviä pelkästään kirjoitustyylin vuoksi, puhumattakaan itse ylipäänsä tekstin sisällöstä.
                      Rikos ja rangaistus oli kirjoitettu tasan 150 vuotta sitten, ja minulle ehkä mielenkiintoisin asia piileekin siinä. Se antaa katsauksen sekä 1800-luvun Venäjään, sen ajan kirjailijan sisäiseen ajatusmaailmaan. Mielestäni Dostojevskin tapa kirjoittaa hahmoja ja niiden välistä dialogia kertoo tietynlaisesta oikean todellisuuden irtaantumisesta. Vähän niinkuin joku olisi kirjoittanut paperille ylös millainen ihminen on käyttäen yksittäisiä sanoja, korostanut jokaista ominaisuutta melkein karkikatyyrimaisuuteen asti, ja laittanut hahmot ilmaisemaan ne mahdollisimman selvästi ja yksityiskohtaisesti.
                      Kuitenkin kun pääsin ohi kirjoitustyylistä ja totuin vaikealukuiseen tekstiin, itse kirjan pääaiheet ja ajatukset ovat taas toista luokkaa. Kirja kertoo moraalisuudesta, ajatuksena käypien aatteiden kuten rationalismin mahdollisesta ristiriidasta todellisuuden kanssa ja ihmisen luonnosta. Päähenkilö Raskolnikov murhaa vanhan ”ihmiskunnalle hyödyttömän” koronkiskuri-lainanmyöntäjän Aljona Ivanovan sanoen sitä moraalisesti ja loogisesti oikeudenmukaiseksi. Murhan jälkeen kuitenkin alkaa Raskolnikovin henkisen terveyden laskukierre, kun hän myöhemmin alkaa tuntea kasvavaa syyllisyyden tunnetta teostaan, aiempien ajatusten ja perustelujen väistyessä.
                      Rikos ja rangaistus on ehkä teemaltaan ja juoneltaan synkimpiä kirjoja mitä olen ikinä lukenut, mutta sanoisin silti, että jos saisin mennä ajassa taaksepäin valitsisin sen uudestaan.

Kirjoittanut F.M.Dostojevski
Julkaistu alunperin 1866 Russkiy Vestnikissä
Suomentanut Juhani Konkka
Sami Karvinen 16C


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti