Albert Camus: Sivullinen

Luin Albert Camus´n romaanin Sivullinen. Kirja on julkaistu vuonna 1942 ja se on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1952. Sivullinen kertoo algerianranskalaisesta miehestä nimeltään Meursault, joka suhtautuu asioihin välinpitämättömästi tai ainakin muiden ihmisten odotusten vastaisesti. Meursault joutuu osittain sattumalta tilanteesen, jossa päätyy ampumaan arabimiehen. Tästä teosta Meursault tuomitaan kuolemaan.

Sivullinen oli lukukokemuksena mielenkiintoinen ja ainakin uusi, sillä en ole koskaan aikaisemmin lukenut tämän tyylistä romaania. Aikaisemmin lukemissani romaaneissa pääasia on ollut itse tarina, kun taas tässä pääideana oli ehkäpä se, mitä tarinalla haluttiin kuvata. Kirjassa mielenkiintoista oli myös sen kirjoitustyyli, joka on yksinkertainen ja toteava. Mielestäni tämä kirjoitustyyli kuvasti myös päähenkilön ajatustapaa.

Tämän romaanin mieleenpainuvin kohta minulle oli se, missä päähenkilö päätyy ampumaan arabimiehen. Tämä kohta oli kirjassa ikään kuin käännekohta, koska päähenkilön elämä muuttui täysin ampumisen jälkeen. Ampumiskohtaus oli siinäkin mielessä erikoinen, että vaikka tapahtuma oli dramaattinen, se oli kuvattu kirjan tyylin mukaisesti hyvin tunteettomasti. Pidin kirjassa eniten siitä, että se oli kohtuullisen lyhyt ja helppolukuinen. Kirja vaikutti varsinkin aluksi aika tylsältä, koska siinä kuvattiin vain arkipäiväisiä asioita ja tavallisia arkisia tapahtumia. Vasta jälkeenpäin ajateltuna romaani oli parempi kuin miltä se vaikutti lukiessa ja kirjasta sai poimittua paljon enemmän asioita vasta lukukokemuksen jälkeen.

Sivullinen on mielestäni tarinana aika uskottava, sillä vielä nykypäivänäkin useat ihmiset ovat joutuneet sattumaltakin tilanteeseen, jossa ovat päätyneet ampumaan jonkun.                       

Pohdin kirjan tapahtumista eniten aluksi sitä, että mitä merkitystä alun tapahtumilla ja henkilöillä oli. Jälkeenpäin pohdittuna tajusin, että useaa henkilöä ja tapahtumaa käytettiin päähenkilöä vastaan kirjan lopussa olleessa oikeudenkäynnissä. Esimerkiksi se, kun Meursault ei näyttänyt suuria tunteita äitinsä hautajaisissa, tuomari päätteli häneltä puuttuvan täysin kyky empatiaan, ja piti tätä kylmäverisenä murhaajana.

Eniten tunteita minussa herätti romaanin tapahtumista lopun tapahtumat, jossa muuten varsin tunteeton päähenkilö näyttää ensimmäisen kerran tunteensa ja raivostuu papille, joka hänkin olettaa, että hän tekisi normien mukaisesti ja kääntyisi uskoon juuri ennen kuolemaansa.

Kirjasta voi ehkäpä oppia sen, että jokainen ihminen on erilainen, ja että jokainen ihminen reagoi erilaisiin asioihin ja tilanteisiin eri tavalla.

Mielestäni kirjan nimi sopi erinomaisesti kirjan päähenkilöön, koska päähenkilö oli poissaoleva ja seurasi tapahtumia ”sivullisena”.                                                                                                                                                                                              

                                                                                                                              Ilmari Haarala 16c                                                                                                                  Albert Camus – Sivullinen (1942)