Aivot pellolle – Mikael Niemi

Kirjailija Mikael Niemen teos Aivot pellolle (Skjut Apelsinen) on vuonna 2010 julkaistu nuorisoromaani. Se keroo 16-vuotiaan ruotsalaisen lukiopojan aikuistumisesta ja syrjäytymisen tuottamista hankaluuksista, sekä hänen inhorealismin täyteisestä elämäntavastaan. Alkuperäinen teos on ruotsinkielinen ja sen on suomentanut Outi Menna vuonna 2011.

Kirjan keskeisimmät henkiöt ovat päähenkilö, 16-vuotias lukion toista vuotta käyvä, omassa, harmaassa ja inhorealistisessa maailmassaan elävä poika. Sivuhenkilöitä ovat päähenkiön ainoa ystävä Pålle, Tummahiuksinen ja vihreäsilmäinen tyttö nimeltä Lavendel, Koulukiusaajat ”Sianpärstä” Gunnar ja Knut, sekä päähenkilön äiti. Päähenkilö muuttuu kertomuksen edetessä entistä katkerammaksi ja alkaa purkaa tunteitaan kirjoittamalla viharunoja. Pållessa on havaittavissa samanlaista katkeroitumista, koska hänkin on samanlainen oman tiensä kulkija. Poikia kiusataan koulussa, joka yhdistää heidän ajatuksiaan ja tavoitteitaan paljon. Päähenkilön äiti alkaa huolestua päähenkilöstä yhä entistä enemmän, kun hän löytää viharunot ja huomaa että hänen poikaansa on mukiloitu.

Juonenkäänteitä kirjassa ovat, kun päähenkilölle paljastuu, että hänen ihastuksensa Lavendel pitääkin hänestä ja hänen runoistaan, ja kun ystävä Pålle alkaa toteuttaa kostoaan kiusaajille päähenkilön avustamana.

Kirjan aihe on selvästi aikuistuminen, sen tuomat vaikeudet ja koulukiusaaminen. Viimeinen pistää miettimään aika paljon etenkin kirjan lopussa. Aiheet näkyvät myös selvästi teemassa, joka on yksinäisyys ja katkeruus.

Tarinan tapahtumapaikka on ruotsalainen lähiö/pikkukaupunki, jonka rankennukset ovat lähinnä kerros- tai rivitaloja. Tapahtuma-aika on myöhäinen syksy ja tarina sijoittuu aikavälille 2005-2010. Tapahtumaaika ja paikka tekevät tarinan tunnelmasta paremman, kuvaukset ovat osuvia, ja mielestäni pimeä ja kylmä loppusyksy sopii teemaan todella hyvin.

Kirja kerrotaan kokonaan päähenkilön näkökulmasta. Tekstissä tulee siis selvästi esiin hänen ajatuksensa, mielipiteensä ja ajattelumallinsa. Kertoja on siis minäkertoja. Päähenkilön ajattelumalli on yleensä negatiivinen, joka näkyy myös tekstistä melko paljon, mutta tekstistä ei silti ole tehty liian negatiivistä luettavaksi.

Kirjan juoni on koko tarinan läpi hidasvetinen. Se on kumminkin samalla odottava ja lukija saa kokoajan miettiä milloin jotakin tapahtuu. Tällätavoin kirjaan on saatu jännitettä, joka purkautuu lopussa.

Teoksen teksti on tyyliltään melko omintakeista. Se on leikittelevää ja vertauskuvia on paljon. Se on myös kuvailevaa, ja pyrkii muodostamaan lukijalle tarkkoja mielikuvia. Kirja on kumminkin kirjoitettu hyvällä kirjakielellä.

Mikael Niemi: Aivot pellolle

2011, WSOY

suomentanut Outi Menna

209 sivua

Eero Laatikainen 16B