Poika raidallisessa pyjamassa on John Boynen vuonna 2006 julkaistu teos, joka kertoo natsiupseerin yhdeksän vuotiaan pojan Brunon ja keskitysleirillä olevan juutalaispojan Shmuelin ystävyydestä. Natsiupseeri perheineen muuttaa Berliinistä maaseudelle lähelle juutalais työleiriä. Brunoa on varoitettu juutalaisille puhumisesta ja opetettu etteivät he ole minkään arvoisia ihmisiä, mutta siitä huolimatta pojat ystävystyvät aidan toisilla puolilla. Pojat tapaavat joka iltapäivä toisensa vuoden ajan aidalla.
Lukukokemuksena kirja on jännittävä ja koskettava siitä miten ystävyys voi voittaa kaiken. Lukija pääse miettimään ja pohtimaan mikä on oikein ja väärin vaikeissa tilainteissa mitä Bruno joutuu tekemään.
Kirjan mieleenpainuvin hetki alkaa, kun pojat haluavat etsiä leiriltä Shumuelin isän ja Bruno päättää mennä aidan toiselle puolelle pukeutumalla samanlaiseen työleirin pyjamaan mitä juutalaiset pitävät yllään ja auttamaan Shumuelia etsinnöissä. Juuri ennen kaasukammioon menemistä Bruno toteaa että ehkä hänen täytyisi mennä kotiin, mutta Shmuel kysyy "Entä isäni?" Ja Bruno päättä auttaa etsinnöissä loppuun asti. Tämän jälkeen pojat joutuvat muiden työleiriläisten kanssa kaasukammioon ja menehtyvät. Hetki on mieleenpainuvin, sillä kirjassa tulee esiin ystävyyden tärkeys ja tapa miten Bruno auttaa aina Shumuelia oli tilanne mikä tahansa.
Kirjassa en pidä Brunon isästä, joka on itsekäs natsiupseeri, jota itse Brunokin pelkää ja epäilee onko isästään ylpeä vai ovatko juutalaiset samanarvoisia ihmisiä heidän kanssaan. Kirjassa pidän eniten Brunon uteliaisuudesta ja hänen tavasta toimia tilanteissa niin nuoreksi lapseksi mitä hän on.
Epäuskottavan kirjassa tekee mielestäni sen että vuoden ajan monissa tilanteissa Bruno onnistuu menemään tapaamaan Shumuelia ja varsinkin päivä, jolloin hän onnistuu menemään aidan toiselle puolelle kun perhe on lähdössä Berliiniin tuona samana päivänä, eikä perhe aluksi huomaa katoamista.
Lopussa epäselvästi kerrottuna perhe ei tiedä Brunon kuolleen vaan luulevat hänen vain kadonneen. Ihan viimeisissä lauseissa tulee ilmi, että isä vihdoin ymmärtää aidalla ollessaan mitä Brunolle oli tapahtunut. Tämä oli mielestäni turhauttavin kohta.
Vahvimpia tunteita herättää kirjassa sen koskettava tarina ja viimeinen kappale ennen poikien kuolemaa on mieleenpainuvin.
Opin kirjasta että ihmisiä voi olla hyvin monen erinlaisia, sekä sen kautta että maailma voi olla hyvin julma viattomille ja pahat ihmiset voivat vaikuttaa liikaa maailman asioihin. Kun mietin kirjan nimeä luettuani sen se mielestäni on osuva, vaikka nimi ei liity tapahtumiin, mutta ehkä hetkeen mitä Bruno ajatteli ensimmäisenä nähtyään Shumuelin. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka erityisesti pitävät koskettavista tarinoista.
Elli Haakana 16B
Poika raidallisessa pyjamassa (2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti