Arvoitus nimeltä Margo

John Greenin romaani Arvoitus nimeltä Margo (2008) on kertomus nuoresta Quentista, joka on ollut rakastunut lapsuuden ystävään Margoon koko ikänsä. He ovat vuosien saatossa kasvaneet erilleen ja ovat eri porukoissa eivätkä ole puhuneet vuosiin, mutta yllättäen eräänä iltana Margo tarvitsee Quentinin apua, kun hän päättä lähteä kostamaan häntä pettäneelle ex-poikaystävälle ja muille hänen ex-kavereilleen. Seuraavana aamuna Margo on kadonnut ja Quentin haluaa etsiä hänet.

Kirja oli lukukokemuksena toisaalta jännittävä, mutta joissain kohdissa vähän tylsä. Kirjan alkuosa, jolloin Margo ja Quentin ovat kostoretkellä, on täynnä toimintaa. Keskikohta on mielestäni tylsähkö, sillä siinä Quentin ja hänen ystävänsä vain etsivät Margoa ja keksivät yllättävimmistäkin vihjeistä lisävihjeitä, joiden avulla löytäisivät Margon. Margo on siis jättänyt vihjeitä jälkeensä katoamisensa jälkeen. Loppuosassa, jolloin Margo lopulta löytyy, jännitys taas nousee ja innostus lukea kirja loppuun kasvoi.

Mieleenpainuvin osa kirjassa oli, kirjan loppuosa, jolloin Margo löytyi. Asiat tytön löytymisen jälkeen eivät menneetkään niin kuin olisi kuvitellut. Margo oli jättänyt Quentille vihjeitä, jotta poika tietäisi Margon olevan kunnossa, ei löytävän häntä. Ja vaikka Quentin oli ystävineen etsineet Margoa pitkään ja löytäneet hänet todella pitkän matkan päästä heidän kotikaupunkiaan, Margo ei ollut palaamassa kotiin, vaan oli jatkamassa matkaansa ja elämäänsä poissa kaikesta tutusta ja turvallisesta sekä poissa kaikista tuntemistaan ihmisistä. Tämä kohta jäi mieleen, sillä se oli yllättävä ja olisin 
luullut kirjan loppuvan eri tavalla.

Kirja on kerrottu uskottavasti, mutta epäuskottavan siitä tekee se, että Quentin löytää Margon pelkkien pienten ainakin itselleni epäjärkevien vihjeiden perusteella. En usko, että näin voisi oikeasti tapahtua. Toinen kirjan päähenkilöistä, Margo jäi mietityttämään minua luettuani kirjan. Hän on todella salaperäinen, ehkä vähän liiankin. Hän vain katoaa ja jättää vanhan elämänsä taakseen, kertomatta siitä kenellekään. Myös Quentinin suhtautumien Margoon jäi hieman mietityttämään minua. Hän on umpirakastunut Margoon, vaikkei ole jutellut hänelle moniin vuosiin. Ja vietettyään yhden yön kostoretkellä hänen kanssaan Quentin kuvittelee tulleensa taas tärkeäksi Margolle.

Kirjan luettuani opin, että ihminen voi helposti harhaantua toisten tunteista ja antaa omien tunteiden vallata kaiken, mitä on tekemässä. Ja sen, että vaikka kuinka uskot tuntevasi jonkun hän voi silti olla erilainen kuin ajattelet. Luettuani pelkän otsikon ajattelin, että kirja olisi kertonut siitä, kuinka kirjan poika yrittää saada selville millainen oikeasti kirjan tyttö on. Suosittelen kirjaa nuorille, joita kiinnostaa lukea nuorten elämään liittyvää tekstiä.

Amanda Salmensuu 16D

Arvoitus nimeltä Margo

John Green 2008 (suomenkielinen versio 2015)