DIMIMY - Kaipaan 

Eden ja Tyler ovat täydellisiä toisilleen. Harmi vain, että myös Edenin isä ja Tylerin äiti ovat löytäneet toisensa. DIMIMY – Kaipaan (Gummerrus, 2016) on Estelle Maskamen ensimmäisen kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa. Toisen kirjan lopussa Edenin maailma murtui, koska heidän suhteensa oli paljastunut kaikille ja Tyler päätti kadota samana yönä. Kolmannen kirjan alussa on kulunut vuosi Tylerin katoamisesta. Eden on täynnä vihaa ja turhautuneisuutta, mutta sen taakse on piilotettuna ylitsevuotava ikävä Tyleriä kohtaan. Eden on saanut osakseen kaikkien syyttävät katseet ja uuden identiteetin "tyttönä, joka rakastui omaan velipuoleensa". Sitten yllättäen Tyler palaa takaisin äitinsä avustuksella, ja hän on päättänyt korjata heidän suhdesekasotkunsa. Aluksi Eden ei edes halua hengittää samaa ilmaa hänen kanssaan. Sitten Tylerin äiti järjestää perheelle yhteisen viikonlopun Sacramentoon, jossa Tyler saa purettua Edenin asettaman muurin ja kaksikko karkaa Tylerin uuteen ja Edenin vanhaan kotiin Portlandiin. Tyler purkaa Edenille oman näkökulman lähdöstään ja kertoo matkastaan vihaisesta huumeaddiktista aivan uudeksi ihmiseksi.  

Jos saisin tavata kirjan päähenkilön Edenin, niin haluaisin tavata hänen vanhempien kotikaupungissaan Santa Monicassa. Kiertelisin hänen kanssaan mieluusti ostoskatua ja voisimme käydä kahvilla hänen lempikahvilassaan. Haluaisin kuulla häneltä miten tapahtuvat ovat jatkuneet kirjan päättymisen jälkeen. Onko Edenin isä oppinut hyväksymään parin? Onko Tylerin isä jatkanut kuvioissa ja miten hän rakentanut elämänsä kaikkien vankilavuosien jälkeen? Miten Edenin opinnot ovat sujuneet? Ja itselleni kaikista mielenkiintoisin, miten Tylerin ja Edenin suhde on jatkunut ja yhteiselo sujunut Portlandissa?  

Eden on kirjan alussa turhautunut ja hämillään. Muutamia ystäviään ja äitiään lukuun ottamatta kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ymmärrän hänen tuntemuksensa, koska Tyler jätti hänet ilman minkäänlaista selitystä ja olettaa palattuaan Edenin olevan yhtä rakastunut häneen, kuin ennen hänen lähtöään. Eden muistuttaa tempperamentiltaan itseäni, mutta mielestäni hän antaa Tylerille liian helposti anteeksi. Vaikka pidin kirjan onnellisesta lopusta, sekä Edenistä ja Tylerista yhdessä, en itse olisi pystynyt hyväksymään Tylerin valintoja yhtä helposti. Tylerilla on hyvin rankka menneisyys isänsä ja päihteiden kanssa, ja minusta Eden antaa rakkauden lisäksi myös säälistä anteeksi.  

Eden on tyyliltään hyvin massan mukainen. Häntä ei voi kuvailla kovinkaan räiskyväksi persoonaksi. Hän on sosiaalisissa tilanteissa ensin hieman ujo ja varautuvainen, mutta kun häneen tutustuu niin hän omaa paljon mielipiteitä ja myös jakaa niitä innolla. Valitettavasti hänen kaikki energiansa menee kuitenkin sotkuiseen perhe- ja suhdetilanteeseen, joten hän vaikuttaa usein väsyneeltä ja kiukkuiselta. Hän on tehnyt itsensä hyvin riippuvaiseksi Tylerista. Tämä on sellainen piirre Edenissä, josta en pidä. En usko, että voisin antaa kenellekkään niin suurta valtaa elämässäni, että vain lähtemällä hän repisi koko maailmani riekaleiksi.  

Se mitä voisin tarinasta, sekä Edeniltä oppia on anteeksianto ja toivo. Kaiken sekamelskankin jälkeen Eden muisti silti, miksi rakastui Tyleriin alun perin. Tyler oli tehnyt suuria muutoksia elämässään ja sanoi tehneensä ne Edenin vuoksi. He sopivat toisilleen hyvin, mutta olosuhteet tekivät heidän matkaansa muutaman mutkan enemmän. Aluksi molemmat näyttivät minusta heikoilta ja itsekkäiltä, mutta kirjan lopuksi he osoittivat vahvuutensa sillä, että jaksoivat löytää toisensa kaiken tapahtuneen jälkeen. 

Nina Österlund 16B 

DIMIMY – Kaipaan 

Gummerrus, 2016