Minkälaista olisi tuntea syntyneensä väärään kansalaisuuteen? Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen (Otava, 2007) kertoo miehestä nimeltä Mikko Virtanen, joka kokee olevansa “kansalaisuustransu.” Mikko on turhautunut Suomeen kaikin tavoin ja haluaisi olla ruotsalainen. Hän käy aina jouluna Thaimaassa tutkimassa ruotsalaisia perheitä ja oppii elämään ruotsalaisittain. Mikko turvautuu radikaaleihin keinoihin kuten perheiden salakuunteluun ja vakoiluun. Hän myöhemmin auttaa elämäänsä kyllästynyttä ruotsalaista miestä nimeltä Mikael Andersson, tekemään itsemurhan ja omaksuu hänen henkilöllisyytensä. Teos herätti vahvoja tunteita, jäi mietityttämään ja paljastaa ihmisluonnon karun totuuden.
Vadelmavenepakolainen on hyvin vahva ja vaikuttava kirja. Teos antaa lukijalle paljon ajateltavaa ja on viihdyttävä. Päähenkilö kertoo radikaalisti Suomen masentavasta ilmapiiristä ja ylistää Ruotsia kaikessa. Kaikki mikä on väärää Suomessa, on pakko olla hyvin Ruotsissa. Tämä oli välillä turhauttavaa, sillä päähenkilö vertasi pienimpiäkin virheitä Suomessa ja ylisti Ruotsia. Pidin kirjan tapahtuma rikkaudesta, mutta en päähenkilö Mikko Virtasen tavasta reagoida tapahtumiin. Tämä sekä tapahtuma rikkaus teki kirjasta liian absurdin ollakseen totta mutta viihdyttävän.
Teoksen mieleenpainuvin kohta oli, kun Mikko saavuttaa ruotsalaisen nimen ja muuttuu Mikael Anderssoniksi. Mikko tapaa elämäänsä kyllästyneen ruotsalaisen miehen, joka opettaa Mikkoa olemaan ruotsalainen. Sen jälkeen Mikko ja Mikael menevät Pohjois-Ruotsin vuoristoille, jossa Mikko avustaa Mikaelin itsemurhan. Tämä oli mielestäni kirjan mieleenpainuvin tapahtuma sillä se muutti Mikon elämän kulkua. Tämän jälkeen Mikko tapaa naisen, menee naimisiin ja saa kaksi lasta. Häissä Mikko surmaa suomalaisen miehen, joka tunnistaa Mikon ja uhkaa Mikon tulevaisuutta ruotsalaisena. Tämä tapahtuma jäi mietityttämään ja turhauttamaan, sillä myöhemmin tämän takia Mikko paljastuu. Jos Mikko ei olisi surmannut häntä, eläisi hän elämänsä loppuun tyytyväisesti ruotsalaisena. Tämä turhauttaa koska koko kirjan ajan saa kuulla Mikon valitusta ja nyt kerrankin hän ei valita ja on tyytyväinen, kun on ruotsalainen.
Luettuani kirjan, opin että ihminen ei ikinä ole täysin tyytyväinen, sillä saavutettuaan tavoitteensa, Mikko huomaa että ruotsalaisuus on vain hienoa täysin normaaleille ja idyllisille ydinperheille ja tämä on karu totuus. Ymmärrän kirjan nimen nyt kun olen lukenut sen ja se on mielestäni osuva, sillä se havainnollistaa Mikon tilannetta hyvin. Kirja oli säväyttävä ja mielenkiintoinen. Irvistelin kauhusta ja tunsin myötähäpeää monesti, kun Mikko teki jotain outoa ja absurdia. Suosittelisin kirjaa kaikille niille luettaviksi, jotka eivät helposta säikähdä ja pitävät tapahtumarikkaudesta.
Okan Yüzlü 16D
Vadelmavenepakolainen
Otava, 2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti