Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi

Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi (Farligt att förtära 1950)

256 sivua, kustantaja Gummerus 2012

Ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1951                           

Suomentanut H. Sorjo-Smeds

Luin Maria Langin teoksen Vaarallista nautittavaksi. Se on hänen ensimmäinen suomen kielelle käännetty klassikko rikosromaani. Teos kertoo naishenkilö Puck Ekstedtistä, joka on juuri valmistunut opettajaksi ja joutuu koulun kevätjuhlassa todistamaan kahta kuollettavaa murhaa ja ottaa käsiinsä niiden selvittämisen yhdessä rikoskomisario Krister Wijkin kanssa.

Lukiessani kirjaa ajattelin, että johan on mielenkiintoista luettavaa. Kiinnostukseni sen kiehtovaa ja salaperäistä tarinaa kohtaan ei ikinä lakannut. Minun oli oikeastaan vaikea lopettaa sen lukeminen, koska halusin vain jatkaa ja jatkaa. Se tuntui oudolta, sillä mikään aikaisempi kirja ei ole saanut minua ajattelemaan tällä tavalla, ja voin varmasti luvata, että tämä ei ole viimeinen teos, jonka aion lukea Maria Langilta.

Kirjassa Maria Lang kuvaa yksityiskohtia erittäin tarkkaan, ja minun mielestä se on todella hyvä asia, sillä se saa lukijan pohtimaan näitä pieniä asioita. Esimerkiksi kun Lang kuvailee kirjan alussa koulua, niin se sai minut hahmottelemaan päässäni, että miltä se koulu näyttää, myös sisäpuoleltakin. Tämä ei varmasti ollut mikään paras esimerkki, joten lainaan Langin sanoja kohdassa, jossa hän kuvailee yhtä sivuhenkilöistä: ”Hän oli erittäin hyvin istuvaan kanelinruskeaan urheilutakkiin pukeutunut pitkä mies, jolla oli niin rumat kasvot, että melkein pelästyin niitä. Leveä nenä ja voimakkaat leukaperät samoin kuin korpinmusta tukka ja nenänjuuresta yhteenkasvaneet kulmakarvat johtivat ajatukset alkukantaisiin ihmisiin ja aikoihin. Suu oli muodottoman suuri ja huulet näyttivät omituisen kalvakkailta hänen tummanruskeaa ihoaan vasten. Minun oli vaikea tajuta hänen syvällä olevien silmiensä katseen merkitystä. Oliko se sukupuolisesti hyväksyvä, tutkiva, ilkamoiva – vai kaikkea tätä?” Erityisesti tämän tapaiset kohdat jäivät hyvin mieleeni.

Kirjan tapahtumat ovat hyvin realistisia. Mielestäni ne voisivat ihan hyvin tapahtua oikeassakin elämässä, sillä epärealistisia asioita ei vaikuta olevan. Parhaiten muistiini jäivät tapahtumat, joissa henkilöt syyttävät ensiksi henkilöä A ja seuraavana päivänä murhaaja onkin henkilö B. Mielestäni oli erittäin huvittavaa, kun kenelläkään ei ollut varmuutta murhaajasta, mutta he silti syyttelevät toisiaan.

 Kaiken kaikkiaan kirja oli nopea ja helppo lukea ja suosittelen sitä kaikille innokkaille lukijoille. Kirjan nimikin on oikein osuva,  sillä se meinaa sivujentäydeltä toimintaa ja salaperäisyyttä. Niin kuin jo aiemmin sanoinkin, kohti seuraavaa Langin kirjaa.

Ilari Heikkinen 16B